Minä olen tuhannen euron arvoinen

En ole sellainen ihminen, että kovin herkästi alkaisin ketään ihmistä tai yritystä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai julkisesti mollaamaan ja haukkumaan. Jo pelkästään työni puolesta annan asiakaspalautteen ja luotan siihen, että sitä kuunnellaan, eikä minun tarvitse tehdä asiasta julkista. En tee nyt niinkään, vaan haluan tehdä esimerkin siitä, minkälaista vahinkoa voidaan saada aikaan, jos asiakasta ei kuunnella. Sain siis paskaa palvelua.

Asun Turussa ja minun työni on suhteellisen liikkuvaa, joten minulla ei ole omaa toimistoa. Olen siis uuden sukupolven kahvilasta yrittäjä. Maksan kahvista ylihintaa siitä ilosta, että saan hyvää palvelua, hyvää kahvia ja saan olla mukavassa ilmapiirissä. Uudessa vakiokahvilassani sain kuitenkin paskaa palvelua. Lähdin kahvilasta häpeissäni. kun minua oli nöyryytetty muiden asiakkaiden edessä, ja vaikka kuinka yritin, en astu enää tuohon kahvilaan kovinkaan helposti. Noh, jokainen voi tietenkin argumentoida, että “Mitä sitten vaikka yksi päivät pitkät kahvilassa notkuva yrittäjä lähtisikin?!”. Ei varmaankaan paljoa tapahdu, sillä en aio edes kertoa, mistä paikasta oli kyse.

Huomion arvoiseksi jää kuitenkin se myynti, mitä minä vien mukanani. Teen viikossa keskimäärin kolmena päivänä töitä kahvilassa, jonka aikana juon keskimäärin 2,5 kuppia kerralla kahvia ja ehkä myös ostan jotain muuta. Kahvikuppi maksaa n. 2,5 €/laaki, joten kannan kahvilan kassaan myyntiä viikossa keskimäärin 18,75 € ja kuukaudessa vähintään 75 €. Mikäli sama tahti jatkuu kesälomien kanssa vuodessa 11 kuukautta, niin olen kantanut kassaan vuoden aikana pelkästään kahvina 825 €. Jos tähän vielä lasketaan päälle kaikki muu, mitä mukaan tarttuu vaihtelevasti, on tuo luku reilusti yli 1000 €.

Suomalainen valittaa aina ja valittaa jatkossakin. Imagotappio ei liiketoiminnalle välttämättä ole aina se suurin vaikutus vaan ihan pelkästään se, että nyt jäi minun tonni saamatta. Kuinka monta tonnin lappusta kahvilayrittjällä on varaa jättää saamatta? Koska kehuja ja hyvää on aina mukava levittää, nyt istun Turussa Cafe Artissa, mistä olen aina saanut hyvää palvelua ja hyvää kahvia. Ilolla kannan minun tonnini heidän kassaansa ja jätän nöyryyttävät muistot unholaan. Minun arvoni on 1000 €, ja se jaetaan parasta palvelua tarjoavalle.

-J

Julkaistu ensimmäisenä Suomen Yrittäjen blogissa - Yrittäjän ytimessä