Asiakaspalvelun (ja yrittämisen) ihana paskuus.

Hukkasin mun lempifarkut!

Olin koko edellisen viikon reissussa ja asuin hotellissa Helsingissä. Sitten, eilen laukkua purkaessani kotona huomasin, että farkut ovat poissa! Poissa!

"Prkl, jätin ne kiireessä siihen oven päälle!" -muistin ja mietin mitä tehdä. No puhelu hotelliin tietty, että jos voisivat lähettää tai edes voisin jossain vaiheessa noukkia - olivathan ne lempifarkut.

Puhelu oli pitkälti normaalin kaltainen aspapuhelu, itse en mitään virhettä luonnollisesti ollut tehnyt ja vähän tiukkaankin sävyyn vaadin johtajatason selvitystä siitä, miten mun farkut on voinut jäädä sinne. Alkoi lämpötila nousta.

Lopulta lupasivat tarkistaa asian ja palata minulle mahdollisimman nopeasti. Odottelin puoli tuntia, odottelin tunnin. Mitään ei kuulunut. Hermostuneesti kävelin kotona käytävää edes takaisin. Soitin uudelleen - olihan ne lempi farkkuni.

Pahoitteluiden kera sain kuulla, että tämän varsin tasokkaan hotellin ammattitaitoinen henkilökunta ei ollut onnistunut paikallistamaan farkkujani. Tätä en luonnollisesti sulattanut vaan aloimme käymään kokonaisuutta läpi. Taidettiin todeta siivojakin jo heikomman moraalin omaavaksi työntekijäksi ja suoraa palautetta annettiin johtoa myöten. Lopulta keskustelu ohjattiin johtoportaalle.

Kolmannen puhelun kohdalla, lopulta kaiken tiukkasävyisen palautteen keskellä asiakaspalvelija kysyi varovaisesti: "Olisiko mitenkään mahdollista, että teillä on nämä kyseiset housut jalassa?". Johon luonnollisesti olin lataamassa suorat sanat. "Enhän minä nyt niin tyhmä ole, että tänne soittelen etsimäni farkut jalassa!"

Ja onnekseni en kerennyt mitään sanoa - katsoin peiliin ja siinähän ne möllötti. Omissa jaloissa. Seurasi hiljaisuus. Aspa: "Haloo?"

Minä: "Voi prkl, mmm joo housut löyty. Pahoittelut ja mukavaa päivän jatkoa" - johon aspa vastasi iloisesti "Eipä mitään, et ole ensimmäinen jolla näin on käynyt!" ja kiitti perään soitosta sekä totesi olleensa iloinen, että housut löytyivät.

Pyysin vielä anteeksi, katsoin peiliin ja totesin itsekseni: "Onneksi on kohta viikonloppu!". En vähään aikaan ole itseäni tuntenut niin typeräksi. 

Jokainen meistä tietää ja ymmärtää, että aspa tilanteissa vika on oikeasti asiakkaan 90% kerroista mutta silti se on meidän työ ratkaista heidän ongelmansa! Siitähän se arvo koostuu. Kiitos tuolle ammattilaiselle puhelimen toisessa päässä, että jaksoi mun paskan jauhantaa ja lopulta uskalsi ratkaista mun ogelman.

Ei varmaan ensimmäinen kerta kun näin käy. Joten tsemppiä kaikille teille, jotka teette asiakaspalvelu duunia (eli käytännössä jokainen yrittäjä). Se, että asian pystyy hoitamaan ammattimaisesti vaikka langan toisessa päässä onkin mun kaltasia urpoja on juuri se juttu minkä vuoksi tulen asiakkaaksi toistekkin!

Tämä sai itseni taas hiukan enemmän ymmärtämään laadukkaan asiakaspalvelun tarvetta ja sitä, että siinä vaiheessa kun asiakkaat lopettaa soittelun, avun pyytämisen ja kiukuttelun olet kouluttanut hänet niin hyvin, että kohta hän ei enää sinua tarvitsekkaan. Ollaan siis kiitollisia jokaisesta asiakkaasta (jopa minusta) ja etsitään niiden hukkuneet housut, siitähän meille yrittäjille maksetaan.

Asiakaspalvelu kuin myös yrittäminen ei ole aina helppoa, eikä kivaa ja joskus jopa aika paskaa. Mutta lopulta jos hommat hoitaa hyvin, kääntyy se paskakin ihanuudeksi!

Tsemiä jokaisen viikoloppuun - maanantaina pääsen taas teidän asiakkaiksi, odottakaa sitä innolla! ;)

- J